Sisälmys:
1. Omaa lauluani
2. Raportti laulajanurastani (päivitetty 13.8.08)
3. Nettipiano
4. Ari Koivunen -asiaa (sivun alareunassa)
Omaa lauluani
Tässäpä voit kuunnella yhden lauluni, jonka nimi on Yritän. Sävelsin sen monta vuotta sitten, englanniksi laulaen. Suomalaiset sanat tein pari vuotta sitten. Kirjoitin vaan joitain sanoja unohtamisesta. Huomasin kyllä kun se oli valmis, että taisi tulla koskettava laulu, mutta sanat eivät koskettaneet omaa elämääni. Silloin. Vielä. En kyllä osannut edes ajatella, että tulisi koskettamaankaan.
Taustat olen itse pimputellut koskettimillani eli älä odota "eläviä" soittimia.
San/säv/sov Ilkka Jääskeläinen. Äänitys: Patrik Palo-oja. Taustalaulu: Heikki Jääskeläinen
Tässä laulu yksinäisyydestä. Itse oon saanut maistella sitä (jo riittämiin) tänä kesänä ja syksynä, eihän se mukavaa ole. Ei ollenkaan mukavaa. Mutta aina ei saa itse päättää yksinäisyydestään. Joskus joku toinen tekee sen päätöksen ja jättää, joskus elämä jättää junastaan ja sitten saa matkalaukkujen kanssa ihmetellä yksikseen, että mikäs paikka tää on ja potkikos se nyt oikeesti mut junasta ja jatkoi matkaa. Hengitys höyryää pimeässä syysillassa ja maailma tuntuu yhtäkkiä liian vieraalta paikalta. Laulussa yksinäinen, ainakin sydämessään koditon, kävelee kylmissään ja katselee ympärilleen. Hän näkee ihmisten asunnoissa tunnelmaa, rakkautta ja lämpöä ja haluaisi sisään. Hän kaipaa ystävää, apua, tai edes yhtä lämmintä katsetta.
Juu itte taas koskettimilla soittanu kaikki, mutta eikös se "Mää korvaan laadun". Ja sanat on tärkeintä!
San/säv/sov Ilkka Jääskeläinen. Äänitys: P.Palo-oja. Kertosäkeistön ylempi ääni: Heikki Jääskeläinen.
Tässäpä kanskin laulu. Lauloin sen kesällä 2007 ilmestyneelle hengelliselle levylle nimeltään Pitkä Kirja.
Säv. Mika Piiparinen, San. Marjatta Markkanen, sov. Jari Levy
Rehellinen raportti elämästäni laulajana
Ilkka Jääskeläinen
"Kismittääkö"-kappale on kirjoitettu uusiksi 13.8.08. Siinä pohdin, mitkä seikat voisivat saada minut vielä mikrofoninvarteen.
Haaveista totta?
Jo teininä haaveilin laulamisesta yleisöille. Pyrin tavoitteeseeni ja pääsin. Sovinkin kai lavalle mikrofonin varteen tulkitsemaan ja viihdyttämään. Mutta kiertävän laulajan ammattiin en oikein sovi, mikäli osaan kuunnella sydämeni, mieleni ja kehoni ääntä oikein. Siinä maailmassa tunnen oloni melko ulkopuoliseksi - jotta pystyisi nauttimaan kiertämisestä ja sen iloista, minulla pitäsi olla erilaiset elämäntavat. Jos tykkäisin valvomisesta, juomisesta, automatkustuksesta, melusta, odottamisesta, jännittämisestä ja olisin luonteeltani sinkku bailaaja - keikkailuelämä olisi hirveän paljon nastempaa. Lavalla oleminen ja ihmisten iloisten ilmeiden näkeminen on tietysti hienoa, mutta uskomattoman pieni osa tuota ammattia. Siitä tulevat kicksit eivät minun kohdallani riitä keikkailun miinuspuolien peittämiseen.
Eikä siinä: Hyvä oli kokeilla, en ainakaan haaveile siitä enää!
Terveyshaittoja?
Paljastetaan vielä jotain keikkailun vaikutuksista terveyteeni. Epäsäännöllinen ruokarytmi ja stressi/jännitys saivat monesti vatsani, niinkuin Antti Tuisku laulaa, sekaisin. Ei ollut harvinaista, ettei ruoka maittanut, ja kun maittoi, se saattoi haluta ulos suuni kautta pian ruokailemiseni jälkeen. Toinen koetukselle joutunut ruumiinosa oli korvat. Pienillä lavoilla rummutus, mäiske ja pauhina on niin kovaa, että tinnituksen eli korvien vingunnan oireita alkoi tulla (sekä minulle että Heikille). Nyt ne ovat helpottaneet keikkatauon aikana, onneksi. Enää ei lentopallon pauke tai tuomarin pillinvihellys laukaise vinguntaa.
Levytyksiä?
Vaikka keikkailu ei kiinnostakaan, levytyksiä olen miettinyt. Ensimmäiselläni en näyttänyt laulajan kyvyistäni oikeastaan mitään. Kauneahko* ääneni ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään, ja autoni etulasinpyyhin sekä takapenkin tyynyt saavat nauttia harva se päivä aamunmöreistä ja koskettavista "you raise me up" -tulkinnoista. Omia biisejä on riittävästi vaikka moneenkin levyyn, jotka tuottaisivat varmasti iloa kuulijoille. Omien biisieni lisäksi olen mietiskellytpohdiskellut kauniin ajattoman hengellisen levyn tekoa. Lisäksi isona haaveena on jouluisen levyn laulaminen!!
* Sana "Kaunis" olisi ollut itsekehua. "Kauneahko" on pelkästään sopivaa tervettä itsearvostusta!
Kismittääkö?
No ei kyllä kismitä. Ei harmita yhtään! Elämä Tampereella rakkaan ja rakkaiden lähellä on niin ihanaa ja mielekästä, etten haikaile pätkän vertaa keikoille. Jos suoraan tunnustan. Ja tunnustin jo. Joku väittää, että aika kultaa muistot, mutta keikkailua kohtaan näin ei ole käynyt. Ne muistot ruostuu joka päivä! Toki on mahdollista, että joskus vielä laulan, mutta siinä täytyy olla pari kannustinta reissussa mukana:
1)Motivaatio (laulujen, laulamisen on tultava sydämestäni. On oltava muu liikkeelle paneva voima kuin vain esiintyminen) 2)Tarkoitus (en halua enää olla tähti vaan laulamisella pitää olla isompi tarkoitus)
3)Repsikka (kuulostaa marjalta; puolukka, mustikka, repsikka! En pidä automatkustuksesta ja suomen pitkästyttävistä teistä laisinkaan. Mutta. Jännää: Oman kullan kanssa olen tykännyt siitä AINA. Lyhyet ja pitkät matkat, kotimaassa ja ulkomailla. Kaikki menee! Elikkä :) Bändiä ei tarvittaisi, ainoastaan taustanauha, sydän, ja sydämen valittu. Tai ehkä joku pianisti takakonttiin.
Muita hommia?
Kieltäydyin tv-juontamisista idols-kiireiden aikana ja se on lievästi ilmaistuna harmittanut jälkeenpäin. Nyt aukesi kuitenkin hieno mahdollisuus - jatkaa säämiehen uraani! Olin nimittäin joskus Radio Deillä hupsuna säämiehenä ja nyt jatkan samaa uraa - 1.1.2008 TV2:lla alkaa uusi joka-arkiaamuinen ohjelma: Pikku kakkosen aamut! Siellä ennustan Suomen, Ahvenanmaan, ja Maapallon säätiloja. Radio Deillä olin "Jäämies Ilkka", mutta sittemmin yksi tuntematon suomalainen vei Jäämies-nimikkeen itselleen. Olen muutaman minuutin ruudussa joka aamu, joten joilla on minun naamatauluani ikävä tai jotka haluavat heittää naamatauluani tomaateilla - saavat nyt lohdutusta kaamokseen! Pikku kakkosen aamuissa seikkailee myös Muumit, eli muitakin suuriturpaisia hahmoja kuin minä.
Terkkuja?
Faneille. Kiitos kaikille jotka ovat tukeneet, käyneet keikoilla, pyytäneet nimmareita, ottaneet yhteiskuvia, antaneet kortteja tai lahjoja, äänestäneet idolsissa, ostaneet levyjä tai pitäneet muuten minusta asteikolla 1-10 vähintään 6.
Te olette mahdollistaneet hienoja asioita, ja ilahduttaminen jatkukoon - seuraavaksi sääsällinä. Eikä ikunaan tiedä mitä hienoa tulevaisuudessa tapahtuu!
Sydämellä ja näppäimistöllä kirjoittaen,
Ilkka
PS. Jos kirjeeni sai tunteesi pintaan tai tappoi ne, alla on sinulle piano, jolla voit pimputtaa kyyneliä kuivaavia sävelmiä..Jos se toimii..
NETTIPIANO
ARI KOIVULA - ASIAA
(vai mikä se oli? Ei ku niin - Jari Koivunen!)
Ari Koivusen levynkansikuvat on poistettu.
Vitsi on vitsi jos sen sanoo kerran tai pari. Mutta jos sitä toistaa pitkään, vitsikkyys katoaa. Enkä halua olla ilkeä. Joten, unohdetaan riidat ja jatketaan elämää.
Juu juu, tiedän, minäkin näytän erehdyttävästi kirahvilta, joten eipä tässä varaa kellään! Paitsi että kirahvit ovat kauniita :) Ja kaikki me olemme, Luojan luomuksia! Parhaimmillaan juuri sellaisenaan! Kuten porkkana, suoraan puusta poimittuna!
Sitä paitsi, ulkokuori, mikä sekin nyt sitten on?!