USA törsännyt Irakin sotaan biljoona dollaria
Lue uutinen tästä
Löysin jonkun Aatamin fiksun tuntuisia ajatuksia parisuhteen suhteettomuuksista ja lainalaisuuksista. Ja siitä, kuinka ei kannata luovuttaa. Kannattaa lukea.
"Yhden kanssa voi elää monta perättäistä suhdetta!"
Aatamin teksti tämän sivun alalaidassa! Selaa sinne!
En sano mitään, mutta uutinen on toivottavasti huuhaata!
Joka kolmas eroaisi saatuaan lottovoiton!
uutinen on täällä näin!
Toinen otsikko lokakuussa 2008 sanoi: "Moni salaisi lottovoiton kumppaniltaan"!! Millaisissa suhteissa sitä eletään!! Oudolta kuulostaa mutta on meitä kaikenkarvaisia.
En tajua seuraavasta mitään, mutta tärkeä tiedoitus facebookin asiakkaille!
Valokuva varastaa Facebook-tunnuksesi
klikkaa tästä jos haluat lukea uutisen
Bensojen hintojen hipoessa pilviä kaikki vinkit ovat tarpeen:
Säästä bensaa: Pane nainen rattiin
klikka här jos haluat lukee että mitäihmettä
Joskus joku uutinen nostaa karvat pystyyn.
"Poikaystävä ei tiedä että myyn itseäni"
Kuule Laura (nimi muutettu?), olisit ajatellut ennen ryhtymistä hommaan kysyä poikaystävältäsi? Tai vaikkapa tokaista hänen reaktiotaan testaten "Nykyään aika monet kai myy itseään kun haluaa rahaa". Toivon kaikkea hyvää poikaystävällesi ja rehellisyyttä kaikille ihmisille kaikkialle maailmaan!
Lauran ajatuksia tässä linkissä
Aamu koittaa kaikille, ja kaikkien olisi saatava silmät ja pää auki. Vaan miten?
Paras tapa herätä?
Jotkut kokeneemmat ihmiset sanovat, että jokainen päivä kannattaisi aloittaa pienellä hartaushetkellä. Joku aloittaa päivän hengitysharjoituksilla tai venyttelyllä. Eräs tuttuni piiskaa mattoja klo 5:45 aamulla ennen töitä. Toinen lukee lehden ja ryystää kolme kuppia kahvia ja pesee sen jälkeen viisi minuuttia hampaitaan. Kolmas ei saa auki lehteä, eikä silmiään, edes kylmällä vedellä. Kaikki eivät voi herättyään ajatellakaan syömistä. (mitäs me eteläeurooppalaishenkiset suulaat iltasyöpöttelijät)
Kaikilla se päivä kuitenkin alkaa. Herätyskello soi ja silloin noustaan. Tai torkutetaan.
Ja torkutetaan. Olen kokeillut herätysäänenä vaikka mitä biisejä, mutta kaikki alkavat ahdistamaan. Perinteinen piippiherätys on loppujen lopuksi ystävällisen neutraali!
Päivä kuitenkin alkaa kaikilla, auringon nousua ja viisarin juoksua kukaan ei voi estää.
Yksi hyvä vaihtoehto päivän aloittamiseen on sarjakuvastrippien lukeminen.
Ennen en pitänyt käytännössä lainkaan viivistä ja wagnerista. Tykkäsin että olivat tylsähköjä. Nyt auvoisassa ja pitkässä parisuhteessa eläneenä tajuan niistä lähes jokaisen! Ja ovat mainioita. Siispä, alla sinulle linkki, jos haluat aloittaa päiväsi lukemalla yhden tai kaksikymmentäkaksi sikamaista sikanais-seikkailua, eikä sinun postiluukustasi putoa v&w:tä sisältävää sanomalehteä Zen Cafeta lainaten, "aamuisin".
päivän viivi ja wagner hs.fi:ssa
Rakastuminen on tosi upeeta, mahtavaa. Näyttäisi siltä, että mitä useammin pääsee kokemaan rakastumisen tunteen, sitä parempi. Kun rakastumisvaihe on ohi, kuvitellaan, että rakkauskin on ollutta ja mennyttä. Sitten ei auta muu kuin syöksyä seuraavaan suhteeseen. Ei kun pakkelia naamaan, tukka hyvin ja baanalle…
Jokainen parisuhde on erilainen. OK, mutta silti jokainen parisuhde noudattelee vanhetessaan ja syventyessään tiettyjä lainalaisuuksia, kehitysvaiheita. Vaan yhä harvemmin suhteitten annetaan kestää kyllin kauan. Lystimpää on lentää liihotella kukasta kukkaan. Peruste jatkuvalle pörräilylle voi olla vaikkapa se, että elämä on niin lyhyt ja tutustumisen arvoisia ihmisiä on niin paljon. Tai jotakin sinne päin.
Tämän kirjoittaja lähtee siitä perusajatuksesta, että monta peräkkäistä suhdetta yhden ja saman kumppanin kanssa on ihan jees, suorastaan oolrait. On vain suostuttava sitoutumaan kunnolla (myrkkyä monille tänä päivänä?)! Eli asennoidutaan niin, että tapahtuipa yhteisessä elämässämme sitten mitä tahansa, me selviämme kyllä.
Se vaihtoehto, että emme selviä, on niin huono, että se on syytä sulkea pois laskuista. Miksi lähteä tosissaan johonkin suhteeseen, jos takaraivossa kuitenkin koko ajan takoo ajatus, että jos tämä ei toimi, niin erotaan sitten? Ihmisen alitajunnalla kun on taipumus toteuttaa se, mitä ihmisen mielessä on. Jos ajattelette, että selviätte tai ette selviä, niin olette kummassakin tapauksessa oikeassa!
Miehen ja naisen välisessä pitkässä parisuhteessa, liitossa, on mitä todennäköisimmin odotettavissa lapsia, ylämäkiä ja alamäkiä ja kaiken kukkuraksi vielä kuolemakin. Tylysti sanottu, vai? Kenties, mutta eihän ihmiselämässä lopultakaan ole ihmissuhteitten kannalta kuin kaksi ristiä: joko perhe tai perheettömyys. Vieläkin tylyä tekstiä? Auttaisiko asiaa, jos tässä vaiheessa paljastaisin ne parisuhteen kehitysvaiheet?
Karuna miehenä Aatami jakaa parisuhteen kehitysvaiheet kolmeen, vaikka viisaammat osannevat hienosäätää vaihteiston vieläkin tarkemmin:
1) SYMBIOOSI.
Suhteen alkuvaihetta kuvataan usein symbioottiseksi vaiheeksi. Aluksi pariskunta on yksikkö, jossa ei oikein tiedetä, mihin Minä loppuu ja mistä Sinä alkaa. Olemme siis Me! Monet toiveet ja tarpeet tuntuvat yhteisiltä. Kiihkon, jännityksen, epävarmuuden ja haavoittuvuuden kokemukset voivat vaihdella hetkestä toiseen.
Tällainen startti on tarpeellinen yhteisen pohjan luomiselle. On hyvä erottaa toisistaan rakastumisen tunne ja rakkaus. Rakastuminen syttyy ja sammuu, kun taas rakkaus elää ja kasvaa vuosien kuluessa. Sen kukoistus vaatii aikaa, sitoutumista ja paljon tahtoa.
Aikanaan symbioosivaihe kuitenkin loppuu. Ja hyvä niin! Tämä irtipäästäminen saattaa kuitenkin tuottaa monille suurta tuskaa. Tässä vaiheessa moni pari näet erehtyy luulemaan, että rakastuminen (tunteena) ja rakastaminen (asenteena, tahtotilana, toimintana) ovat yksi ja sama asia. Edellisen päätyttyä he luopuvat kevyesti jälkimmäisestäkin. Ja koska parisuhde ei lopultakaan koskaan ole vain kahden kauppa, niin tästä ekasta vaiheesta tai ”esteestä” selviytymiseen vaikuttaa vielä mm. se, miten irrottautuminen omista vanhemmista on sujunut.
2) ERILLISTYMINEN.
Monet parit kokevat suhteessaan selvän pettymyksen tai vieraantumisen kauden / kausia. Tätä voidaan kutsua erillistymisvaiheeksi. Nyt voidaan ruveta pelkäämään suhteen kariutumista. Moni sellainen piirre, joka kumppanissa tuntui aluksi kiehtovalta, alkaakin aikaa myöten tuntua suorastaan sietämättömältä.
Myös omat tarpeet ja oma minä nousevat tässä vaiheessa voimakkaasti pintaan.
Koska tämä kokemus ei yleensä tule kumppaneille yhtä aikaa, voi olla vaikea ymmärtää, mistä on kyse, kun toisen käytös muuttuu ja hänen oman tilan tarpeensa kasvaa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että tällainen vaihe on ihan must: Erillisyys on tärkeää ja mahdollistaa ihmisen henkilökohtaisen kasvun. Henkilökohtainen kasvu on osaltaan takaamassa myös parisuhteen hyvinvointia.
Koskaan en ole ymmärtänyt aikakauslehtien luonnehdintaa julkkisten eroista: ”He kasvoivat erilleen!” Yhteen voidaan kasvaa, erilleen ei kasveta. Erilleen joudutaan! (Mysteeri on meikäläiselle sekin, miten eronnutta ihmistä aletaan yhtäkkiä taas kutsua – sinkuksi! Paluu takaisin jonkinlaiseen lähtöruutuun, kenties?)
Pasi Kaunisto lauloi aikoineen iskelmää, jossa sanottiin jotenkin näin: ”Ole sellainen vain / jonka nähdä mä sain / ole muisto mun nuoruudestain. .. SÄ KOSKAAN ET MUUTTUA SAA!!!” Älkää ihmeessä, hyvät lukijat, uskoko tällaista opetusta. Jos satutte kuulemaan tuon kappaleen radiossa, niin pyrkikää vaikuttamaan siihen, että levy asetetaan ikuiseen esityskieltoon!
3) KUMPPANUUS.
Luottamuksen, yksilöllisen arvostuksen, erilaisuuden kunnioittamisen ja turvallisuuden saavuttaminen vie aikansa. Mitä lähemmäs toista ihmistä tahdot päästä, sitä enemmän sinun on opittava sietämään erilaisuutta. Kumppanuus on kahden tasa-arvoisen aikuisen suhde, jossa kumppanit kunnioittavat toisiaan, yhteyttään ja erillisyyttään.
Lienee sanomattakin selvää, että edellä luetellut parisuhteen kehitysvaiheet eivät välttämättä etene järjestyksessä 1-2-3? Kaikki vaiheet elävät koko parisuhteen elinkaaren ajan rinnakkain, peräkkäin, limittäin ja lomittain. On olemassa symbioottisia eli yhteenkuuluvuuteen liittyviä asioita. Erillisyys ja erilaisuus elävät koko ajan mukana. Sietokyky vaihtelee. Joskus on aikoja jolloin kumppanuus sujuu ja toisinaan ei suju mikään.
Summa summarum: Ensin on unelma. Sitten pilvilinnat romahtavat. Unelmien takaa löydämme todellisuuden, itsemme ja toisemme. Syvennämme suhdettamme.
Rakkaus voi kestää.
Let the Love grow!
PS. Ylläolevaa tekstiä lyhensin pikkiriikkisen
Huom! Muista hänen ajatuksistaan en tiedä, olen lukenut vain tämän yhden jutun.