Jos runot eivät näy oikein, Mozilla Firefox näyttää runotkin kuten pittää.
"Kiling"
- tekstiviesti!
nyt hän vihdoin kirjoitti minulle!
hän sittenkin kaipaa minua!
katson kirjahyllyyn jossa puhelin makoilee
hmm
ei tuo ollut viestin ääni
näpäytän kynnelläni kahvikuppia
hm
tämähän se olikin
"piip piip"
palohälytin?
onko talo tulessa?
palaako käytävässä jokin?
perjantai-illan tupakka?
avaan tuuletusikkunan ja kuuntelen
"titi-tyy"
"tvit tvit"
"piip piip"
hm
lintuhan se vain
no, hyvä että on elävä palovaroitin -
sitten kun en enää kuule sen laulua
se on saattanut lähteä karkuun
palavaa taloa
"kop kop kop"
ikkunaani koputettiin!
hän tuli takaisin!
rakastan yllätyksiä, ainakin tällaisia!
raotan sälekaihdinta
mitä?
menikö hän piiloon?
ei, en näe liikettä edes mielikuvittelulla
märkä kesäilta se siellä
härnäilee tylsistyneenä
toista tylsistynyttä
Lätäkkö ja meri
Ennen
merikin oli pieni lätäkkö
johon heittelin leipäkiviä
jotka pomppivat luoksesi linnuntietä
8380 kilometrin päähän
uhmaten fysiikan lakeja
sillä rakkauden lait ovat suurempia
sieltä maapallon toiselta laidalta
ajatukseni lensivät luoksesi sekunnissa
ja jos olisin lähettänyt ne pullopostissa
se olisi tullut perille ihan varmasti
pulpahtaen esiin vessanpöntöstäsi
sinun harjatessasi peilin edessä uskomattoman kauniita hampaitasi
tai elinvoimiaisia, mutta kiiltäviä ja helpostikammattavia kolmisävyisiä hiuksiasi
vaikka olin kaukana, meren tuolla puolen
olit luonani sielläkin
kun katselin tähtitaivasta iltaisin
selälläni vedessä kelluen
kuunnellen eric claptonin
wonderful tonightia
Nyt
jokainen lätäkkö on ylitsepääsemätön meri
ajatukseni ovat kuin etana joka törmää rotvalliin
vaikka välillämme on vain muutama lätäkkö
tuo matka on juuri lyhyydessään liikaa
olet vain kivenheiton päässä
jos kokeilisin, osuisin ehkä kivellä ikkunaasi
ja siitä se tippuisi alakerran naapurin ikkunalaudalle
ja jännittäisin kumpi tulee ensiksi ikkunaan
enkeli vai haulikko
mutten uskalla uhmata fysiikan helppoa lakia
ja pistää tossua toisen eteen kuin lähetti
kävellä luoksesi muutamaa kilometriä
koska rakkauden laki on vahvempi
ja kahden sydämen kohdatessa
etäinen sydän satuttaisi kaipaavaa sydäntä kylmyydellään
pistäen takaisin juuri sen ruusun piikeillä
joka on liian hyväuskoisen rakkauden lähettilään kädessä
niinpä minä
rakkauden väsynyt lähettiläs
katselen iltaisin
selälläni sängyllä maaten
enää betonista valettua tähtitaivasta
makuuhuoneeni kivikatossa
ja odotan
että sieltä katosta
fysiikan lakeja lievästi uhmaten
tippuisi päähäni pullopostia
tai että ikkunaani heitettäisiin pieni kivi
joka kysyisi
pääseekö vielä sisään
Haluaisin kokea kanssasi
Haluaisin kokea kanssasi hurrikaanin
selvitä siitä ja ihmetellä
että mihinkäs se talo meni
ja jatkaa elämää kiitollisina
Haluaisin kokea kanssasi pitkän ajomatkan
jolla sinun on pakko käydä kyykyllä
sillä huoltoasemaa ei ole mailla halmeilla
ja minä nauraisin
Haluaisin kokea kanssasi niin pitkän ajomatkan
että ehtisit nukahtaa - et siis rattiin
ja katselisin sinua välillä ja silittäisin
ja tekisin sellaisen ilmeen
Haluaisin kokea kanssasi sadepäivän pressun alla
siellä ei voi sinänsä tehdä oikein mitään
mutta rakastamme sitä ääntä kun sade kuuluu
mutta ei kastele meitä
Haluaisin kokea kanssasi veneretken sateessa
ja sen jälkeisen takkatulen
jonka joku muu on jo sytyttänyt
ja se joku muu on keittänyt myös Green tea & apple -teetä
Haluaisin kokea kanssasi sen
kun näen sinun pitävän pientä sylissäsi
kuin joku oikea äiti konsanaan
turvallisesti ja kauniisti hoivaten
Haluaisin kokea kyyneleesi kastelevan paitaani
kun sinulla on paha olla
silloin kun et tiedä mikä painaa
ja silloin kun tiedät mikä painaa
Haluasin kokea sen, kun kuulen sinun kiittävän
rauha sydämessä
Luojaasi, ihanasta elämästä, minustakin
ja kaikesta kaikesta hyvästä
Kallion reunalla
jalat ilmassa
tuuli kävi niihin
kutitti ja tuntui viileältä jaloissa
mutta meillä oli lämmin
auringonlasku lämmitti
oli ollut pitkä päivä
ja ajattelin jäädä yöksi siihen
koska kotini oli aina siellä missä sinä
ja kotona uneni oli makeinta
vaan mitäpä unesta
kun elämäkin oli näin makeaa
sinä, aurinko ja maailmankaikkeus
kaikki samassa paikassa
Siinä loikoillessa
onnen äärellä
sinä mietit jotain
Nousit yhtäkkiä ylös
sanoit
mää meen nyt
miksi, mitä? mihin muka?
pois, tarvin tilaa
lähdit kävelemään ja nousin ylös
sanoit; älä, anna mun olla
jäin kallion reunalle
se lähtee, mihin se lähtee??
kuulin oudon äänen, mutten välittänyt
maa altani murtui, kallion reuna sortui
mutta olin vain järkyttynyt
mihin olit lähdössä?
sinä olit kääntänyt selkäsi, et välittänyt
vaikka minulle mitä tapahtuisi
vaikka makaisin sairaalassa, et kai enää tulisi
maa sortui unelmien kanssa yhtä aikaa
ja putosin reunalta
mutta olin vain järkyttynyt;
mihin se nyt muka menee?
tipuin alas, mutta näin edessäni vain tyttöni selän
se kävelee pois
mäjähdin maahan, oikein kunnolla
jalka jossain, kädet jossain, mutten välittänyt
jäin makaamaan
kai se tulee hakemaan, no ei kai se tule
taisi minua sattua, vähän liikaakin
mutta siinä horroksessa
tajuamattomuuden tainnuttamana
en tajunnut mistään mitään
enkä muistanut enää
miltä vielä hetkeä aiemmin
auringonlasku kanssasi näytti
enkä ymmärtänyt
miksei sitä voinut katsella
uudestaan ja uudestaan
kuin lapsi piirrettyjä
kävikö tässä meidän piirretyssä huonosti
kuin kelju kojootille tai jollekin
mutta eikö niissä piirretyissä
aina uudestaan, seuraavassa jaksossa
se kojootti ole taas pelissä mukana?
eikä niissä kuole, vaikka tippuukin taivaalta!
eikä niissä edes putoa, jos ei huomaa maata!
no enhän minä maahan katsonut, kun sinua mietin
joten olen vielä ilmassa!
juoksen ilmassa takaisin kallionreunalle
kaappaan sinut syliini
pyydän anteeksi kaikkea ja lupaan vaikka mitä
ja sitten tulee se halaus
ja se suukko jonka aikana lapset sanoo yäk
ja sitten siihen tulee se teksti
missä lukee the end
ja happily ever after
Elämä on kuin keittiö
Elämä on kuin keittiö
sinänsä viehättävä paikka
kodikas ja kaikkea
ja tyydyttää nälän aina välillä
mutta siellä on myös
muruinen pöytäliina
maksalaatikonkatkuinen mikro
pullistunut maitopurkki
ja roskis joka on joko pullollaan
tai kokonaan ilman roskapussia
jonka aina sen olisi pitänyt tajuta laittaa
kumpi pussittomaan roskakoriin ei kurkista
ja siellä keittiössä on myös
märkä haiseva rätti
joka odottaa sinua
sillä joudut välillä siivoamaan
pyyhkimään pöytää
pölyä kertyy
sitä syntyy yhteentörmäyksissä
puhumattomuudessa
ilkeissä sanoissa
ylpeydessä
katkeruudessa
sitä kertyy
ja vaikka kuinka yrität
unohtaa
väistellä
siirtää huomiseen
vältellä siihen kajoamista
et onnistu
ja jos et ota sitä käteesi
ja tee jotain
joku toinen hermostuu
ottaa rätin
ja paiskaa sen kasvoillesi
ja sitten
pyyhit pölyjä yksin
ja mietit
miten pienestä pölyhiukkasesta
saattoi tulla niin iso sotku
hmh
sinua melkein naurattaa se sotku
mutta sitä toista ei enää naurata, yhtään
ja sitten sinuakaan ei enää naurata
jäät yksin murujen keskelle
huokaat syvään
ja keksit
entäs keksit
lohduttavat jaffa-keksit
ehkä keittiön ruoka lohduttaa
maistat, ahmit
yhh
ei lohduta
nyt sinulla on kyllä
murua rinnan alle
muttei murua rinnalla
kannattaakohan enää siivota ikinä
ja viettää tunnelmallisia tee-iltamia
keisarin morsiamen kanssa
kun kuitenkin käy näin
että jäljelle jää vain pölyt ja rätti
eikä siinä mitään jos jäisi vaan pölyt ja rätti
mutta kun sinäkin jäät
joudut jatkamaan
elämää niiden kanssa
no entä jos unohdatkin oman keittiön
siihen liittyvät muistot
ja syöt tästä lähtien aina ulkona
ja pullistut
kuin se maitopurkki
joka on yhtä eilinen
kuin sinä
En osaa uskoa
En ole aivan varma
en osaa uskoa
että se voisi
vain yhtäkkiä
loppua
ettet enää ikinä
koskisi
katsoisi
hymyilisi
nojaisi
nukahtaisi
heräisi
nukahtaisi uudelleen
haukottelisi
keittäisi kahvia pörröpäänä
pyörittelisi päätäsi ja
sanoisi ile
etkä pitäisi enää kiinni ja
painaisi pehmeää lämmintä
ihoasi minua vasten
etkö ollutkaan maan päällä
minua varten